Muistelo Karille

Ystävämme Kari Tasanen menehtyi pitkälliseen sairauteen, joka jätti suuren surun meihin hänet tunteneisiin. Hänen muistolleen järjestettiin muistoajelu vuoristoon. Kari oli kertonut tarkkaan kuinka asia tehdään ja minne hän haluaisi tuhkansa heitettävän. -Ei vastatuuleen! Ystävät Eko ja Jori, sekä Hannu toimivat tiennäyttäjinä. Hannulla oli pyörässään kiinni Suomen lippu, jonka Kari kiinnitti omaan pyöräänsä mennessään kansainvälisiin kokoontumisiin. Vuorelle kavuttiin letkassa, loppu kiivettiin jalan, näky oli taivaallinen. Kiitos Karille tästä kokemuksesta, jonka meille annoit!

Olen ollut prätkän kyydissä täällä asuessani yhden kerran ja se oli Karin kyydissä kauan sitten. Pelkäsin etukäteen kovasti, koska en ole mikään vauhtivilma, mutta yhtään en pelännyt, reissu oli mahtava. Kari ajoi hyvin rauhallisesti, hän oli harkitseva ja tyyni mies. Ajoimme suunnilleen samoja teitä näillä huudeilla kuin tämä muistoajelu, Sierra de las Nievesin ohitse Coiniin lounaalle ja oluelle. Aurinko paistoi, oli kevät ja luonto heräsi kukkaansa. Kenelläpä olisi ollut huolen häivää.

Muistoajeluun pörräsi puolensataa moottoripyörää, rannikon Costa Riders ja kuinka hienoilla vehkeillä muistoajelu toteutettiinkaan. Lähtö vuoristoajelulle oli Mijaksen leirintäalueen läheinen BP. Sellainenhan oli Karilla tapana, sunnuntaiajelut vuoristoon. Kun Kari ja Costa Riders letkassa laskeutuivat alas rannikolle, niin kupillinen hyvää cafe sooloa ja lasillinen, mitäs muuta kuin Soberanoa, sulkivat kauniin sunnuntain.

Karille hyvin tärkeä perhe olivat tietenkin kaikki mukana. Keskimmäinen lapsista kantoi isänsä muiston vuorelle. Vanhin kaatoi hiljalleen sen tuuleen, joka kieputti sitä pyörteissään, kuin viimeinen tanssi, nuorin lapsista toivoi isälleen jäähyväislaulua, jonka saimmekin kuulla, I did it my way! Se todella piti paikkansa, mies, joka aurasi omat mutkaiset vuoristotiensä.

Siksi, että ylipäätään osaan kirjoittaa tämän jutun, on pitkälti Karin ja Enetin (Espanjan tieto-ja palvelukeskus) ansiota.
Muistan kirkkaasti kuinka istahdin Enetin Fuengirolan toimituksen pöydän ääreen ja aloin kirjoittaa ensimmäistä juttuani. Kankeeta oli. Jokainen lyönti kesti. Piti kovasti harkita. Sittemmin opin jopa jotenkin käsittelemään kuvia, photoshoppailla ja taittaa itse työni Enetin www-sivuille. Taisi olla jotain vuosi 2003. Kiitos näistä oppivuosista Enetissä! Enetti oli edelläkävijä netin ihmeellisessä maailmassa.

Viimeisen kerran rannikolla käydessään Kari kävi tsekkaamassa toivomansa leposijan, ystäviensä avulla Kari pyörätuolissaan kannettiin tähän lähes jumalaiseen paikkaan El Mirador del Guarda Forestal. 
Nyt kun rakkaan Karin muisto on saatettu Andalusian valoon ja lämpöön, vuoriston rauhaan ja vapauteen, lähtee tuhkauurna lähiomaisten mukana takaisin Suomeen, siihen on lisätty muistoja rantahietikon kivistä ja simpukoista, maanteiden varsien keväisistä kukista, tien pinnasta irronneista kivistä, muistoja niistä paikoista joissa Kari kulki, eli ja koki. Rauha muistollesi Kari!



Costa Ridersien sivuilla on Karille muistokirjoitus johon pääset tästä.